Night life

Kesäyönä saavun baarista kotiin taas kerran, en ole edes huonossa kunnossa. Meidän talon portailla istuu tyttö, hajareisin, lököfarkut ja skeittikengät jalassa ja näyttää tympääntyneeltä. Tytön täytyy joko olla jonkun vieras tai sitten ohikulkija, koska kuvittelen tuntevani kaikki meidän talon asukkaat. Tuntisin tämännäköisen tytön, sillä tällä on sivuilta sentin lyhyet hiukset ja keskellä pidempää mustaa töyhtöä, joka päättyy niskaan mustina juovina. Hyvin samanlaiset hiukset, kuin viimeisimmällä exälläni, eli toisin sanoen älyttömän kuumat hiukset, jonka tyyppisistä kaikki päiväuneni koostuvat. Omia käytöstapojani noudattaen hymyilen humalaisesti ja tervehdin. Tyttö vastaa, mutta ei sellaisella tekopirteällä tavalla, jolla useimmat asukkaat vastaavat. Olen heilutellut kotiavaimia kädessäni jo viimeiset sata metriä ja nyt alan avata hankalan raskasta etuovea, tyttö nousee nopeasti ylös portaalta ja tarttuu oveen. Kiitän ja kävelen hissille. Tyttö kävelee perässä, mutta jää istumaan rappukäytävän rappusille. Alan jutella, koska olen humalassa:
"Asutsä täällä?"

Tyttö näyttää edelleen tympääntyneeltä vastatessaan:

"Joo, mutta mä lukitsin itseni ulos ja odotan isännöitsijää"

Nyökkään ja kysyn:

"Ootko odottanut kauan?"

Tyttö nyökyttelee. Hissi päästää merkkiäänen ilmaistakseen, että minun pitäisi mennä kyytiin ja ajaa pois kuuman tytön luota. Kuten aina humalassa, sanat tulevat suustani ennen kuin ehdin ajatella asiaa:

"Mä voin kyl jäädä odottamaan sun seuraks, ku mä oon humalassa eikä mua väsytä."

Tyttö vilkaisee minua, mustat silmät, ja pudistaa päätään:

"Eii, ei sun tarvii, ei sillä isännöitsijällä enää niin kauaa voi edes kestää."

Mietin mielessäni, että ei tässä mitään isännöitsijöitä tarvita.

"Poltatsä?" Sanon suomenkielen hienoimman lauseen, joka on kai vaan yksi sana tai kahden sanan sekava sekoitus niitä varten, jotka haluavat olla sosiaalisia.

"Joo" Nyt tyttö jo katsoo minua, ei vältellen.

Kaivan mustasta baarilaukustani tupakka-askin ja ojennan tytölle, joka ottaa sieltä tupakan mutisten samalla, että olisi tällä omatkin.

Takaisin pihalle, istumme portaalle, ojennan limenvihreän sytkärini ja saan sen takasin, räpsräps tulta. Yö on tavallinen elokuun yö, pimeää, mutta kuu ja tähdet loistavat jossain kaupungin valosaasteen seassa. Autoja ajaa harvakseltaan enkä oikeastaan ole yhtään varma siitä, mikä vuorokauden aika nyt on. Yö, ilta, aamuyö vai aamunkoitto eikä sillä ole oikeastaan väliäkään, kunhan se ei nyt muutu ainakaan aamuksi.

"Et sä tässä kovin kauaa oo asunut, mä muistaisin noin hienot hiukset jos olisin ennen nähnyt."

Kehun aina ihmisiä yhtä kömpelösti, yritän olla kiltti, mutta pelkään, että sanani kuulostavat suurin piirtein siltä, että haluaisin seksiä, enkä edes tytön kanssa, vaan niiden hiusten kanssa.

Huulilleni nousee humalainen hymy, koska ajatukseni ovat niin sekavat. Vihdoin tyttökin hymyilee ja kiittää ennen kuin sanoo:

"Oon asunu kohta kuukauden ja mä oon nähnyt sut kyllä. Mut mä leikkasin nämä viime viikolla, niin siks sä et oo nähnyt näitä"

Vihdoinkin tytön puhe kuulostaa siltä, että pääsen samalle aaltopituudelle. Parasta mitä on, on se, jos puhuu jonkun kanssa niin, että tuntee ymmärtävänsä toisen ajatukset.

"Ahaa, jaajaa, missä kerroksessa sä asut?"

"Viidennessä."

Hymähdän, mutten sano enää mitään, sillä olen liian päällekäyvä ja liian utelias. No mitä muuta voi olettaa, jos joku mimmi on suoraan mun päiväunista, yritä siinä nyt olla kiltisti, kun tiedät, että ton kuuluisi olla munmunmun.

Tyttö laittaa sormensa reidelleni ja havahdun tajuamaan, että siihen on lentänyt tuhkaa tytön tupakasta ja tämä pudistelee ne pois, kiitän kömpelösti ja liioittelen tapahtunutta mielessäni saaden itseni kuvittelemaan, että nyt toi kuuma lähentelee mua. En keksi mitään sanottavaa, pitäisi olla hiljaa mutten osaa:

"Mä asun kasissa."

Tyttö mutisee: "Joo mä tiedän."

Menen taas hiljaiseksi.

"Mua tympii" Tyttö sanoo.

"Mikä sua tympii?" Kysyn huolestuneena siitä, että nyt sieltä tulee jotain mitä en halua kuulla, joku juttu poikaystävästä tai kommenttia siitä, että on rasittavaa kun naapurit tunkee seuraan silloin kun haluaisi rauhassa odottaa isännöitsijää.

"Kun mulla on niin paljon töitä tällä hetkellä. En ehdi tehdä päivisin paljon muuta kuin herätä, käydä kaupassa ja syödä ja sit töihin ja aina oon niin myöhään töissä."

Yritän kuulostaa myötätuntoiselta, koska olenkin:

"Ei kuulosta kivalta."

"Joo ei. Ja kun mä en tällä hetkellä edes seurustele, niin tylsää tulla töistä ja nukkua yksin."

Hymyilen:

"No joo, mäkin nukun yksin, ei oo kivaa."

Tyttö katselee mua, silmiini ja sitten hiuksiini:

"Sullakin on nätit hiukset."

Purskahdan nauruun ja kiitän, tyttö hymyilee ja näyttää hämmentyneeltä:

"Pelästytkö sä jos mä sanon, että mä tykkään tytöistä?"

Kasvoni ovat jämähtäneet kestohymyyn, tulihan se tieto sieltä vihdoin!

"No en! Jos et kerro kenellekään, niin mäkin tykkään tytöistä."

Tyttö katsoo poispäin ja sitten takaisin minuun epäilevästi:

"Ai oikeesti?"

"Joojoo."

"Etsä näytä yhtään siltä, että sä tykkäät tytöistä."

Tytön ääni on ärsyttävän pehmeä, sellainen, että tekisi mieli ottaa Aladdinin taikalamppu ja pullottaa tuota ääntä sadepäivien iloksi.

"En vai?" En keksi parempaakaan sanottavaa.

"Et."

"Mhmm"

Hiljaisuus.

"Miten sillä hemmetin isännöitsijällä voi kestää näin kauan, mul on kylmä"

Katson tytön hupparia ja mietin, mitä siellä on alla ja tajuan, että minullakin on kylmä.

"Mikä sun nimi on?" Yritän peittää janon äänessäni.

"Janna. Sun?"

"Enni"

Tyttö ojentaa käden ja tartun siihen, olen kätellyt tyttöjä näin ennenkin, ensi tapaamisella.

"Mä soitan sille" Janna mutisee ja kaivaa puhelimen taskustaan. Mutinaa, heijoookeiokeijoomoi.

"Sillä menee noin kymmenen minuuttia, se asuu jossain kaupungin ulkopuolella nykyään."

Nyökkään. Mietin, kymmenen minuuttia, ihan sopiva aika, ei liian kauan, ei liian vähän, vaikka olenkin humalassa ja aika kuluu kai liian nopeasti aina.

"Kuinka humalassa sä oot?" Janna katselee silmiäni yrittäen katsoa niiden läpi kuolleisiin aivosoluihini. En hymyile, mutta silmäni kimaltavat:

"En liian, mut humalassa kuitenkin, kuinka niin?"

"Mietin vaan, että olisinko mä saanut houkuteltua sut kaljalle mun luo, kun mua ei väsytä enää yhtään."

Hymyilen: "No joo, kai sitä aina yhden voi ottaa."

Katson skeittikenkiä, kuumat. En ole koskaan myöntänyt kenellekään, että kuumissa tytöissä kuuminta on poikien kengät ja farkut, ainakin heti hiusten jälkeen. Se kuulostaa niin oudolta, ja aina joku kysyy, että mikset sitten tykkää pojista, mutta idea onkin siinä, että kasvoista ja vaatteiden alta pitää olla tyttö, se pitää vain olla naamioituna lökövaatteiden alle niin, että vain mun mieli registeröi sen ja erottaa sen kilometrien päästä, niin että mä en pidä mistään mainstream kamasta, vaan harvinaisista jalokivistä, jotka pitää osata erottaa massan seasta. En pidä tyttömäisistä tytöistä, meikkaaminen on ok, mutta jos hiukset on paljon yli olkapäiden niin se on sit yleensä tehokas turn off. En pidä rekkalesboistakaan, ei mitään kauluspaitoja ja kaljamahaa ja äijämeininkiä. Ei - mulla on ihan omanlainen maku, mutta usein sitten nekin tytöt, jotka on kävelleet mun päiväunista ulos oikeaan maailmaan, on niin kauniita ja kuumia, että mun on vaikea olla niiden lähellä, koska en itse ole kenenkään päiväunista kävellyt sateenkaari naisrobotti keijukainen.

Isännöitsijä ajaa pakettiautollaan pihaan ja vannon, että ei vielä mennyt kymmentä minuuttia, mutta ei sillä enää ole väliäkään, koska saan kaljaa, vai miten se meni.

"Jaa ootteko te molemmat ilman avaimia hehheh" Isännöitsijä nauraa, olenhan kuitenkin vakioasiakas.

Sanon, että minulla on kyllä avaimet, mutta jäin tupakalle.

Isännöitsijä katsoo pitkään, kun avaimistani huolimatta jäänkin vitoskerrokseen.

Jostain syystä en yhtään välitä siitä, mitä se ajattelee. Kaks nättitukkaista tyttöä saa mennä samaan asuntoon, jos niin haluavat, ihan ilman tuollaista tuijotteluakin.