Flickan som hette Alice

Istun alasti keittiön tuolilla ja A istuu alasti lattialla toisen polvensa ja toisen jalkansa varassa, lähellä reisiäni ja puhaltelee tupakan savua kasvoilleni. Savu kirvelee silmiäni ja yritän kurottaa tämän kasvoja kohti, mutta tämä läimäyttää käteni vikkelästi pois. Murahdan kivusta, mutten irrota silmiäni tämän kovista silmistä, jotka oikeasti ovat vihreän ruskeat, mutta jotka nyt ovat eläimellisten tunteiden mustentamat. Katselen tämän kapeita ranteita, jotka ovat valkoisten arpien peittämät, kuin tiikerinraitoja, ja ojennan sormeni niitä kohti, toinen läimäytys ja murahdus kivusta. Sanon: "Älä."
A puhuu kylmällä äänellä: "Annoinko mä luvan puhua?" Pudistan päätäni ja yritän hymyillä pehmeästi, yritän sulattaa petoeläintä. Silmät ovat kovat, melkein tyhjät, samalla kun ne kiiltävät. Yritän koskea uudelleen ja uudelleen ja aina saan läimäytyksen ja toruja: "Mä sanoin, että älä koske, anna olla". A nousee seisomaan, tumppaa tupakan eikä katso minua, kun lähtee valoisasta huoneesta toisen huoneen pimeyteen. Nousen, sammutan valon ja otan tämän kiinni, kosken tämän käsivarteen ja A heittää minut seinää vasten ja painaa käsivarteni tiukasti seinää vasten, niin että sattuu. "Anna olla jo. Anna olla." Tuijotan pimeässä vihaisia kylmiä silmiä, pienen hiljaisuuden jälkeen sanon "Mun käsiin sattuu". Tyttö ei irrota, vaan sanoo: "Nyt oikeesti anna olla, mä en halua satuttaa sua, sä et kestäisi sitä." Mutta minä haluan, haluan sitä enemmän kuin mitään muuta, haluan nähdä petoeläimiä, haluan tulla raadelluksi, en osaa vielä pelätä, sillä en vielä tiedä kenen kanssa leikin, kuvittelen leikkiväni itseni kanssa, koska A on kuin minä. A päästää irti ja kävelee sängyn luo, vetää tyynynsä kauemmas omastani ja kääntää selkänsä, niin että kun kiipeän sänkyyn, voin katsella tytön selkää. Yritän vielä kerran, kosken tämän olkapäähän ja tämä huitaisee käteni irti ja sanoo: "Mee nukkumaan, anna mun olla."
Painan pääni tyynyyn ja mutisen: "Ei leikitä enää, lopetetaan jo.."
A sanoo: "Too late, mee nukkumaan"
Tottelen ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni ja käännän selkäni ja nukahdan. Nukahdan niin helposti, vain pieni huoli huomisesta ja siitä, että olenko jo tuhonnut kaiken ja lennänkö talosta ulos painaa mieltäni, mutta nukahdan.

Aamulla olen varma, että lennän ulos. Menen suihkuun, mietin, että pakkaan heti kun olen juonut kahvit. Kun olen keittiössä kuulen mutinaa sängystä ja sanat "Tuu tänne."
Menen, vettä valuvana, istun sängyn reunalle maailman kuumimman tytön katseltavaksi.
A kysyy pehmeimmällä äänellään: "Ootko sä vihainen mulle?"
Pudistan päätäni ja sanon hellästi: "En."
A: "Ootko varma?"
Minä: "Oon."
A:"Hyvä, pelkäsin, että oon pelästyttänyt sut."
Minä: "Et oo. Mun olis pitänyt uskoa sua, kun sanoit, että me ei voida vielä alkaa leikkiä"

Samana päivänä saan tytön itkemään, vaikka kukaan ei saa häntä itkemään. Sanon ensimmäistä kertaa tälle, että tykkään tästä ja tämä kysyy kyynelten kuivuttua, että oliko se vain vale siksi että tämä itki, sanon ei ollut. Tämä sanoo, että tykkää minusta.

Ei mene edes kuukautta, kun kuvittelen luottavani tyttöön riittävästi ja pyydän A:ta ottamaan veitsen mukaan sänkyyn. Luotettavan ihmisen tuntee siitä, että hän sanoo "Ei mitään veitsiä, ei onnistu.". A sanoo vain "okei". A rampauttaa käteni pitämällä niistä niin tiukasti etten halua edes yrittää liikuttaa niitä ja sydämeni alkaa hakata epänormaalin kovaa, kun päälläni istuva tyttö painaa metallin kylkiluideni päälle. Mietin, oliko tämä huono idea. A:n kasvoilla näkyy jälleen pelkkä kovuus ja kylmyys ja terä painuu ihooni liian kovana, A piirtää viivoja rintojeni keskeltä, kaulasta alas vatsaan asti ja se ottaa niin kipeää, että pelkään ihon rikkoutuvan. "Ei niin kovaa" Mutisen, mutta tyttö hyssyttelee minua olemaan hiljaa. Yhtäkkiä olen varma, että tyttö tappaa minut. "Ei niin kovaa" Sanon uudelleen kuuroille korville, saan käden suuni eteen ja vihaisen mulkaisun. "Ketä leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön" A sanoo nostaessaan veitsen hitaasti kaulalleni ja painaen sen ihoon tiiviisti. Kauhu hiipii jostain nopeasti ja alan mumista sormien alla. "Mitä?" A kysyy ja ottaa käden pois. "Mä haluan lopettaa, ota se heti pois oikeesti."
A nyökkää ja heittää veitsen jonnekin toiselle puolelle huonetta ja kysyy: "Ootsä ok?" Nyökkään ja kysyn: "Mennäänkö tupakalle?" Alle minuutin kuluttua olen saanut niin paljon helliviä kosketuksia ja suukkoja, että melkein unohdan epäluottamuksen. Melkein. Seuraavaan kertaan asti.