Tanja on outo tyttö. Se istuu koulussa ilmeettömänä, se kävelee kaupungilla ilmeettömänä, se ei katso ketään silmiin, se ei tervehdi ketään, aivan kuin se ei tuntisi ketään, aivan kuin se eläisi jossain omassa maailmassa eikä näkisi ketään eikä olisi kiinnostunut kenenkään olemassaolosta. Mielestäni melkein kuin erakko, omassa huoneessa, nupit korvissa, kone edessä, täysin välinpitämättömänä koko muusta maailmasta, koulunkin voi huoletta skipata kun sisällä on lämmintä ja ulkona niin kylmä ja tuulee.
Erehdyn kuvittelemaan sen ympärille yksinäisyyden, hiljaisuuden ja pimeyden, mutta sitten se vahingossa nostaa vähän katsettaan ja huomaa kun katson sitä ja näen, että sen vihreissä silmissä loistaa jotain, jotain ihan muuta kuin yksinäisyyttä.
Se onkin jotain salaista itsenäisyyttä ja vahvuutta, jollaista itse en enää osaa, koska olen muuttunut herkäksi.
.jpg)
This is my imagination, my fiction, not to be taken too seriously, not to be compared with reality. Don't ask yourself "Is this written about me?" It never is. It's only me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti